Hartauskirjoitus Soisalon Seudussa 4.4.2024 – Airi Takkunen
Jumala on rakkaus – jokainen ihminen kaipaa tulla huomatuksi
Muistelen viime syksyä, kun sain olla koulutyöntekijä Marjutin mukana pitäjän kouluilla. Tuntien aiheena oli kiusaaminen. Marjut kertoi koskettavan tositarinan Topi pojasta, joka ei ole koskaan täysin selvinnyt siitä, mitä kiusaaminen oli hänelle aiheuttanut. Tunnilla oppilaat laittoivat viisaat päänsä yhteen ja löysivät ryhminä valtavan hyviä ratkaisuja, ettei tällaista tapahtuisi. Mielestäni tämä aihe ei olisi pahaksi meille isommillekaan ihmisille…
Palaan edelleen syksyyn. Oli syyskuun ensimmäinen aamu, aurinko paistoi ja oli hyvin lämmin. Lähdin lenkille ja jotenkin innostuin toivottelemaan vastaantulijoille hyvää syyskuuta. En tiedä, tulivatko toiset iloisiksi, mutta minulle tuli hyvä mieli. Paljon iloa minulle ovat tuottaneet myös pienet koululaiset, jotka sanovat niin reippaasti huomenta vastaan tullessaan, kuin myös pienet keltaliiviset päiväkodin lapset, jotka vilkuttavat niin iloisesti. Nämä teot eivät ole aina suuria, mutta niillä on suuri merkitys. Uskon, että jokainen ihminen kaipaa tulla huomatuksi. Huomataan toisemme ja kilpaillaan toinen toisemme kunnioittamisessa!
Hyvä kultainen sääntö on raamatussa: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää myös te samoin heille. (Matt. 7:12)
Muista, Sinä jätät koko ajan jälkeä toisten sydämiin!
Mutta mikä parasta! Jos ihmiset eivät meitä aina huomaakaan, niin meillä on kaikkitietävä, kaikkinäkevä ja kaikkikuuleva Taivaan Isä. Hän rakastaa meitä kaikkia ihmisiä niin paljon, että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Mieleeni tulee vanhan pyhäkoulun leikkilaulun sanat:
Jeesus meitä rakastaa, isot sekä pienet, isot sekä pienet…
Jeesus meitä rakastaa isiä, äitiä, isoa siskoa, pikku veikkaa, ukkia, mummia… Kaikkia yhtä paljon!
Voimia ja ilonpisaroita viikkoosi!
Airi Takkunen
Kirjoittaja on Leppävirran helluntaiseurakunnan jäsen.
Jouluna 2022
Talvi tuli yllättäen taas jälleen kerran. Lumi ja pakkanen kertovat, että on aika jättää taakseen mennyt vuosi ja hiljentyä Joulun salaisuuden äärelle. Vuosi toisensa jälkeen seimen äärelle pysähtyminen on tärkeää. Jeesus oli lupausten lapsi.
Kulunut vuosi seurakunnan osalta on ollut työntäyteinen. Olen ihmetellyt sitä kuinka liki kahden vuoden korona-ajan jälkeen olemme löytäneet taas toinen toisemme ja yhdessä tekemisen riemun. Monet tilaisuudet, kirpputori tai Vanhan pappilan puistossa järjestetty kesäkonsertti ovat vielä tuoreessa muistissa. Itselleni kaiken tärkeimpiä hetkiä ovat olleet pysähtymiset juuri Sinun kanssasi. Mitä kuuluu? tai Miten Sinä jaksat? ovat niitä kysymyksiä joita haluan esittää. Sinulla ja minulla on juuri meidän kokoisemme paikka tässä seurakunnassa. Se on Sinulle annettu ja olet ainutlaatuinen ja tärkeä.
Itselleni tulee kuluneeksi keväällä kaksi vuotta pastorin tehtävässä. Taakse jäävä vuosi on vahvistanut ajatustani siitä, että olemme monessa mielessä uuden äärellä. Kaikkiin muutoksiin kannattaa suhtautua kysellen ja etsien Jumalan tahtoa. Rukous on avain kaiken ymmärtämiseen.
Itselleni joulu on lupausten aikaa. Jumala on luvannut kulkea kanssamme ja pitää meistä huolta. Raamattu vakuuttaa meille:
”Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi., Hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää”
5 Moos 31:8
Suljetaan yhdessä toinen toisemme ja Leppävirran helluntaiseurakunta rukoukseen. Meidän kaikkien mielessä on Ukrainan kansa ja sodan mielettömyys. Rukoilemme, että sota loppuisi ja saataisiin aikaan rauha.
Tänä jouluna olen aivan erityisen kiitollinen huolenpidosta, muistamisesta ja siitä, että olen saanut kokea vahvaa rinnalla kulkemista. Ilman sitä en jaksaisi.
Joulun Valoa!
Tero
Hartauskirjoitus 3.8.2021 vain netissä – Tero Huvi
On vain pakko kirjoittaa
Minulla on vahvasti sellainen tunne, että moni seurakuntalainen Leppävirralla ja Heinävedellä on huomannut, että olen viime viikkoina suorastaan innostunut Raamatun opettamisesta ja yrittänyt laittaa asioita järjestykseen ja muokata niitä saarnoiksi. Toivottavasti olen edes ripauksen onnistunut jakamaan sitä mitä olen löytänyt.
Millainen aarreaitta Raamattu onkaan! Keväällä kuljimme hetken matkaa profeetta Danielin matkassa, nyt muutama hetki on mennyt psalmien parissa ja tällä viikolla olen avannut innostuneena Aamoksen kirjaa. Profeetta Aamos oli mies jonka Jumala kutsui profeetaksi. Kirjaa lukiessa tuntuu siltä, että aivan yllättäen. Näin usein käykin. Jumalan kutsu on voimassa. Se on jokaiselle henkilökohtainen. Sinulle ja minulle. Jokaiselle meille on tehtävä seurakunnassa ja tässä maailmassa. Sitä saa ja kannattaa etsiä ja kysellä. Yksin ja yhdessä seurakunnan kanssa.
Hiljalleen alkanut elokuu muistuttaa siitä, että syksy hiipii hiljaa lähelle ja kohta kesän on väistyttävä. Tiedän monen teistä rukoilevan herätystä. Tai oikeastaan sitä, että Raamattu tulisi meille kaikille entistä tärkeämmäksi ja vielä vahvemmin osaksi päivittäistä elämäämme. On vain sellainen tunne, että on pakko kirjoittaa ja haastaa samalla Sinua hyvä ystävä mukaan rukoushaasteeseen. Raamattuherätyksen lisäksi muistetaan aivan erityisesti nyt alkavana syksynä molempien seurakuntien lähetystyötä.
Aamoksen kirjan viesti on vahva ja aina ajankohtainen:
”Etsikää minua, niin saatte elää” (Aamos 5:4)
4.2021 vain netissä – Tero Huvi
Pysytään kartalla
Meillä kaikilla taitaa olla tuntemus siitä kun on eksyksissä. Joskus metsä ei enää näytäkään tutulta tai autolla ajaessa ei osoitetta tahdo löytää millään. Olen huomannut, että aika jota elämme vaatii majakoita, jotka valaisevat tietä silloin kun kulkeminen on vaikeaa ja tie hämärän peitossa.
Ehkä on niin, että etsimme vastauksia liian kaukaa. Monet arkiset kysymykset on helppoa ratkaista ja useat tilanteet hoitaa vain yksinkertaisesti aika. Olen viime viikkoina saanut useita kertoja myönteisiä vastauksia kyselylle kun olen ehdottanut raamattuopetuksen lisäämistä. Muistan omasta nuoruudestani kun lähes joka viikko kokoonnuimme tutkimaan Raamattua kirja ja luku kerrallaan. Tutuksi tulivat monet keskeiset asiat. Vieläkin noiden luentojen anti kantaa.
Matteuksen evankeliumin 22.luku haastaa meidät pohtimaan mikä on Raamatun ja Jumalan Sanan asema ja merkitys? Jakeessa 29 on kirjoitettu: ” Jeesus vastasi heille: Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa”. Jeesuksen viesti on selvä. Ilman Raamatun sanaa olemme eksyksissä, emme pysy kartalla tai osaa suunnista vaikeiden asioiden tai valintojen keskellä. Raamattu on majakka jonka valo ei sammu.
Seurakunnissa rukoilemme herätystä. Se on hyvä ja niin pitääkin olla. Itse rukoilen aivan erikseen raamattuherätystä. Sitä, että Raamattu saisi sille kuuluvan paikan entistä vahvemmin ja rohkeasti uskaltaisimme taas kokoontua raamattuluentojen ääreen. Voisiko niiden aika olla jo alkavana syksynä?
Tero Huvi
Pastori
Hartauskirjoitus 5.1.2021 Soisalon Seutuun – Jari Takkunen
Simeon näkee Jeesuksen
”Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään” (KR38, Luuk. 2:29). Nämä sanat tuovat minulle mieleen pyhäkoulun joulujuhlan 1970-luvun puolessa välissä. Hämärässä huoneessa loistivat kynttilät ja kuusi kimalteli koristeissaan. Äitini toimi pyhäkoulunopettajana vuosikymmeniä ja jälleen oli joulujuhlan aika. Puheenvuorossaan hän kertoi ilmeikkäästi meille lapsille ja kaikille kuulijoille Jeesus-lapsen ensimmäisestä vierailusta Jerusalemin temppelissä, sekä perheen kohtaamisista Simeonin ja Hannan kanssa.
Jeesuksen äidin Marian elämässä oli ollut ihmeellisiä tilanteita aikaisemminkin. Varmaan vaikuttavin tilanne oli kun enkeli Gabriel ilmestyi hänelle ja kertoi että Jumala oli valinnut hänet Korkeimman Pojan äidiksi. (Luuk. 1:26-35)
Alussa mainitut hurskaan ja Jumalaa pelkäävän miehen Simeonin sanat kuultiin silloin kun hän sai ottaa Jeesus-lapsen syliin temppelissä. Pyhä Henki oli ilmoittanut hänelle, ettei hän näe kuolemaa, ennen kuin on nähnyt Herran Voidellun. Kuinka monta kertaa hän olikaan mennyt temppeliin raskain askelin ja rukoillut Jumalaa lähettämään pian Messiaan, profeettojen lupaaman tulevan pelastajakuninkaan. Nyt hän näki Jumalan lähettämän maailman Vapahtajan, joka lepäsi hänen käsivarsillaan. Silloin Simeonin mielen täytti ilo siitä, että Jumala oli kuullut ihmisten rukoukset ja huokaukset. Vaikka tuossa alun lauseessa on ripaus vanhan miehen haikeutta eletystä elämästä on se minun korvissani iloinen huudahdus. Nyt sinä päästät! Nyt sinä vastasit!
Simeon ennusti, että Jeesuksella tulisi olemaan ristiriitainen vaikutus ihmisiin (Luuk. 2:34). Jotkut kompastuisivat Hänen vuokseen ja toiset nousisivat. Tämä ennustus Jeesuksesta on totta tänäänkin. Hänet otetaan joko vastaan iloiten tai torjutaan.
Vielä kerra kajahtakoon enkelin viesti paimenille: ”Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.” (Luuk. 2:11). Hän ei ole enää lapsi Betlehemissä vaan meidän syntimme ja sairautemme ristinpuulla sovittanut, ylösnoussut Jumalan Poika. Eikä vain meidän vaan myös koko maailman syntien sovittaja!
Me saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti. (1. Joh. 5:14) Luota siihen, että Jumala vastaa rukouksiin vaikka sinä et itse sitä näkisi.
Siunattua uudenvuoden jatkoa!
Hartauskirjoitus – Syksy 2019 – Pastori Jouni Niiranen
Jumalan sanan voimallinen vaikutus
Raamattue eli Jumalan sana on meille erityinen ilmoitus Jumalalta, jossa ilmoitetaan miten voimme tulla Jumalan yhteyteen Jeesuksen Kristuksen kautta. Meidän tulee pitää Jumalan sana ja sanan saarna pyhänä, eikä muunnella sitä omien mieltymysten mukaan. Jesaja kirjoittaa: ”Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.”Tässä jakeessa ilmenee se, että meidän tulee olla ikään kuin tyhjänä Jumalan ja hänen sanansa edessä; niin hän ilmoittaa meille itsensä. Kun on kyse suhteestamme Jumalaan, ylpeys ja itseriittoisuus ovat aina huono asia. Jumala haluaa täyttää meidät omalla viisaudellaan ja rakkaudellaan, joka on täydellistä, toisin kuin meidän parhaimmatkaan omat yrityksemme.
Paavali kirjoittaa tessalonikalaisille näin: ”Kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan niin kuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.” Jotta me kuulisimme Jumalan sanan ja saisimme armon tulla uskoon, Jumala lähettää luoksemme sanantuojia, joiden tehtävänä on tuoda sana niin kuin se on kirjoitettu. Silloin Jumalan sana myös vaikuttaa kaiken sen mitä varten se on lähetetty.
Sanantuojilla (pappi, pastori, saarnaaja, evankelista, diakoni, paimen, jokainen uskova) on suuri vastuu kallisarvoisesta sanan siemenestä, jonka he tuovat ihmisille. Heillä on suuri vastuu tuoda Jumalan sana ja pitää sitä esillä, niin kuin se on kirjoitettu. Tässä tehtävässä meitä auttaa Pyhä Henki, joka johdattaa kaikkeen totuuteen. Jeesus antoi meille lähetyskäskyn juuri tätä varten, että me menisimme ja tekisimme kaikki kansat hänen opetuslapsikseen, kastamalla, opettamalla ja pitämällä kaikki mitä Jeesus käskee meidän pitämään. Joten kristinusko eli usko Jeesukseen Kristukseen on myös säilyttämistä, kuten Paavalikin Timoteusta kehottaa: ”Säilytä se hyvä, mikä sinulle on uskottu, Pyhän Hengen kautta, joka meissä asuu.
Meidän tulee myös kuunnella Jumalan sanaa mielellämme, oppia ja mietiskellä sitä.
Luukas kirjoittaa: ”Autuaat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat”. Puolustaja ja auttaja Pyhä Henki auttaa meitä tietenkin ensin kuulemaan ja sitten myöskin noudattamaan Jumalan sanaa. Monet kyllä kuulevat sanan, mutta jäävät silti vaille pelastusta: ”Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, joihin sana kylvetään, mutta kun he sen kuulevat, niin saatana heti tulee ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan”, näin Jeesus Markuksen evankeliumissa. Olkaamme me niitä: ”mitkä hyvään maahan kylvettiin, ovat ne, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmän, mikä kolmikymmen-, mikä kuusikymmen, mikä satakertaisen sadon”
Jumalan sanan kanssa emme ole koskaan liian paljon tekemisissä. Paavali kirjoittaa Kolossan seurakunnalle, mutta yhtä hyvin hän kirjottaa myös meille tämän ajan ihmisille: ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.”
Johannes kirjoittaa evankeliumissa: ”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Näissä edellä mainituissa jakeissa puhutaan meidän Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta, jonka kautta me viimein pääsemme myös perille taivaan kirkkauteen. Ilmestyskirjan mukaan on näin: ”ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt”.
Hartauskirjoitus Soisalon Seudussa 12.2.2019 – Pastori Jouni Niiranen
Tuhlaajapojan paluu
Eräällä miehellä oli kaksi poikaa, joista nuorempi halusi perintönsä heti ennen isän kuolemaa. Isä suostui ja nuorempi poika läksi kauas ulkomaille. Siellä hän tuhlasi kaikki rahansa juhlimiseen ja huonoon elämään. Tuohon maahan tuli nälänhätä ja poikakin joutui kärsimään siitä ja olemaan nälissään.
Poika alkoi tulla järkiinsä ja mietti: ”Kotona isän luona saisin ruokaa, mutta täällä kuolen nälkään. Menen isäni luokse ja sanon: Olen tehnyt syntiä sekä sinua että Jumalaa vastaan enkä ole enää sen arvoinen, että sanoisit minua pojakseni, antaisitko kuitenkin minulle työtä kotoa?”.
Poika lähti kotiinpäin ja kun hän oli vielä kaukana isä juoksi poikaa vastaan sydän täynnä rakkautta ja sääliä. Hän sulki pojan syliinsä ja suuteli häntä hellästi.
Poika tunnustaa syntinsä ja isä sanoo palvelijoille: ”Tuokaa tänne talon hienoin puku, pistäkää jalokivisormus pojan sormeen ja kengät hänen jalkaansa. Teurastakaa syöttövasikka, sillä nyt on syytä juhlaan. Tämä poikani oli kuollut, mutta palasi elämään. Hän oli kadonnut, mutta nyt hän on löytynyt ja he järjestivät juhlan.
Vertaus jatkuu vielä, mutta tässä on meille tarpeeksi siitä Jumalan rakkaudesta Kristuksessa Jeesuksessa, jolla hän meitä rakastaa. Isä vain odottaa, että saisi ottaa meidät takaisin yhteyteensä, joka on meillä kaikilla katkennut Aadamin synnin seurauksena. Meidän tulee kaikkien palata Jumalan yhteyteen Jeesuksen ristintyön ja veren kautta, jotta me pääsemme vertauksen kertomaan juhlaan mukaan. Juhlat alkavat jo täällä ja ne jatkuvat taivaassa iankaikkisesti.
Hartauskirjoitus Soisalon Seudussa 12.6.2018 – Pastori Jouni Niiranen
Suuri ilouutinen
Rakkaat Leppävirralla asuvat ystävät! Tämä kirje on Paavalilta, Jeesuksen Kristuksen palvelijalta, jonka Jumala on kutsunut työhönsä ja lähettänyt levittämään hyvää uutistaan. Jumalan profeetat ovat Vanhassa testamentissa jo kauan sitten luvanneet, että ihmiskunta kerran saisi kuulla tämän uutisen. Sen sisältö on: Jumalan Poika, Jeesus Kristus, meidän Herramme, syntyi ihmislapsena Daavidin kuningassukuun. Hänen kuolleista herättämisensä todisti, että hän on Jumalan Poika, joka on pyhä niin kuin Jumala ja jolla on voima (Elävä uutinen).
Edellä on teksti, jonka apostoli Paavali kirjoitti lähes 2000 vuotta sitten. Sanoma on edelleen sama, vuodet eivät voi sitä muuttaa. Kristus on totisesti ylösnoussut! Pyhä Henki yhdessä Raamatun sanan kautta todistaa meille edelleenkin tämän suuren ilo-uutisen.
Kristuksen tähden Jumalan hyvyys tulvii meille syntisille, vaikka emme sitä ansaitsekaan. Jumala lähettää meidät maailman ääriin kertomaan kaikille ihmisille kaikkialla niistä valtavista teoista, jotka hän on tehnyt heidän puolestaan, jotta hekin alkaisivat uskoa häneen ja noudattaa hänen tahtoaan (Elävä uutinen).
Jumalan hyvyys tulvii meille armona, jonka Herramme Jeesus ristillä meidän hyväksemme ansaitsi vuodattamalla kalliin verensä. Tätä me saamme olla kertomassa ihmisille paikallisseurakuntina eri paikkakunnilla Suomessakin. Jumalan tahdon tapahtuminen elämässämme on parasta mitä meille voi tapahtua.
Tekin rakkaat Leppävirran ystävät, kuulutte niihin, joita Jumala rakastaa. Teidätkin Jeesus on kutsunut tulemaan Jumalan omiksi – niin, hänen pyhäksi kansakseen. Tulkoon elämäänne armo ja rauha Jumalalta, Isältämme ja Jeesukselta Kristukselta Herraltamme (Elävä uutinen).
Elävä uutinen on kirja, jossa Uuden testamentin sisältö on esitetty vapaasti, toisin sanoin. Se on tarkoitettu Raamattuun ohjaavaksi kirjaksi. Edellä olevissa kohdissa on käytetty Elävää uutista jossain kohdin hieman mukaellen. Levollista kesää kaikille lukijoille.
Hartauskirjoitus Soisalon Seudussa 17.10.2017 – Pastori Jouni Niiranen
Miksi meillä on kiire?
Toinen kysymys heti perään: Mihin meillä on kiire?
Ensin pitäisi hieman määritellä, mitä kiireellä nyt tässä yhteydessä tarkoitetaan. Tässä yhteydessä kiire tarkoittaa lähinnä kiirehtimistä edelle Jumalan aikataulua, jonka noudattamisessa olisi lepo ja rauha. Kiirehtiminen saa aikaan levottomuutta, kiukkua, väsymistä, sekaannusta, ilottomuutta yms.
Jumalan sana opettaa meille: ”Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.” (Sananl. 19:2.) Edessämme on siis harhapolku, kun kiirehdimme Jumalan aikataulun edelle. Onko sitten vain odotettava hiljaa? Kyllä. ”Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa.”
Ratkaisevaa on sydämen asenne, eläminen Pyhässä Hengessä ja Jumalan äänen kuuleminen. Tarkoitus ei ole jäädä odottelemaan mihinkään levähdyspaikalle, vaan mennä eteenpäin Hengessä vaeltaen. Tärkeää on myös erottaa aikaa rukoukseen ja Herran odottamiseen ihan fyysisestikin pysyen paikallaan. Näinhän Jeesuskin teki tärkeiden tilanteiden edessä. Näissä hetkissä saamme varustautua ja latautua tuleviin elämäntilanteisiin täyttymällä Pyhällä Hengellä. Itse Jumala voi silloin erityisesti puhua meille asioita ja asioista, jotka koskettavat elämäämme.
Kiireen aiheuttajia ja aikasyöppöjä tässä ajassa kyllä riittää: mediatulva, työkiireet, väärät ajavat voimat (yliminä, sielunvihollinen) ym. Kiire vie meitä kohti uupumusta ja loppuun palamista. Olemme taistelukentällä. Sielunvihollinen pyrkii tuhoamaan meidät ja saakin meidät toisinaan lamaantumaan. ”Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot;” (Jes.48:18) Saamme jälleen palata Jumalan Sanaan ja sen ohjeisiin meille. Jumalan Sanan noudattamisesta on suuri siunaus. Miten tämä on sitten mahdollista? Kun olemme uskossa Jeesukseen, uudestisyntyneet ylhäältä Jumalan sanasta ja Pyhästä Hengestä, Jumala vie meitä lähelle Kristusta ja Sanaansa. Kuuliaisuus Pyhässä Hengessä toteutuu ja Jumalan rauha lisääntyy meissä.
Kiire ei ole yhtä kuin ahkera työskentely. Voimme olla hyvin kiireisiä, mutta emme saa kuitenkaan juuri mitään aikaiseksi. Vastaavasti toisin päin voimme työskennellä ahkerasti aamusta iltaan pysyen levollisina ja rauhallisina. Kiire tulee siitä, että yritämme liikaa itse, emmekä anna Jumalan johtaa meitä ”rauhan virrassa”. ”Vain hyödyksi ovat ahkeran ajatukset, mutta kaikki touhuilijat saavat vain vahinkoa; Sananl. 21:5. Ahkeran ajatuksetkin ovat paremmat kuin touhuilijan teot. Jumalan näkökulmasta katsoen meillä ei tulisi olla mitään syytä kiirehtiä väärällä tavalla. Kun odotamme ja janoamme Jumalan tahtoa elämäämme, Hän antaa meille kaiken sen, mitä Hänellä on meitä varten varattuna.”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” Matt.6:33. Suuntautumisemme kohde tulee olla Jumala ja Hänen vanhurskautensa, Kristus. Silloin voimme löytää levon sieluillemme.
Miksi meillä on kiire? Siksi, että yritämme kiirehtiä Jumalan ajoituksen edelle. Mihin meillä on kiire? Ei meillä ole kiire minnekään, me vaan luulemme voivamme jotain saada aikaan kiirehtimisellämme.